Kiinalaiset kunniamerkit

Kiinalaiset kunniamerkit kehittyivät luokkatietoisuuden sekä konfutselaisen järjestyksen ja kunnioituksen periaatteiden vuoksi muinaisessa ja keisarillisessa Kiinassa. Kiinalainen kohteliaisuuskieli vaikuttaa käsitteellisesti myös japanilaisiin kunniamerkkeihin; molemmissa korostui ajatus luokista ja in-group vs. out-group. Ystävien kesken käytetty kieli olisi siis hyvin erilaista kuin liikemiesten kesken käytetty kieli. Vaikka useimmat kiinalaiset kunniamerkit ovat poistuneet käytöstä keisarillisen Kiinan lopun jälkeen, useimmat nykyajan kiinankieliset ymmärtävät ne edelleen. Tämä johtuu osittain kiinalaisten historiallisten romaanien ja televisiodraamojen suosiosta, joissa käytetään usein klassisten aikojen kieltä. Yleensä itseensä viittaava kieli osoittaa itseään vähättelevää nöyryyttä, kun taas muihin viittaava kieli osoittaa hyväksyntää ja kunnioitusta.

Kiinan kielioppi ei käytä taivutusmuotoja eli kieliopillista konjugaatiota tai deklinaatiota, joten kiinalainen kunniamerkkijärjestelmä eroaa korealaisesta ja japanilaisesta konjugoituvasta järjestelmästä. Kiinan kielessä kohteliaisuus saavutetaan usein käyttämällä kunniavaihtoehtoja, liittämällä sanaan etuliite tai suffiksi kohteliaalla täydennyksellä tai yksinkertaisesti jättämällä pois rentoilta kuulostavia sanoja.

• 1 Esimerkki
• 2 Viittaus omaan itseensä
  • 2.1 Itsensä vähättelevään nöyryyteen, rahvaan tai alemman aseman omaavien ihmisten
  • 2.2 Kuninkaallinen perhe
  • 2.3 Hallituksen ja armeijan virkamiehet
  • 2.4 Vanhimmat
  • 2.5 Tieteelliset tai uskonnolliset ammatit
  • 2.6 Puhujan oma perhe
• 3 Toisten puhuttelu tai niihin viittaaminen
  • 3.1 Keisarit
  • 3.2 Tärkeät ihmiset
  • 3.3 Osoitetun perheenjäsenet
  • 3.4 Oma perhe
  • 3.5 Ystävät
  • 3.6 Vanhemmat tai edesmenneet
  • 3.7 Vainajat
  • 3.8 Vieraat tai sosiaaliset kohtaamiset
• 4 Muut etuliitteet ja suffiksit
• 5 Tervehdykset
• 6 Pejoratiivinen slangi
• 7 请问你姓什么？) ”Saanko kysyä sukunimeäsi?”

  Yllä oleva lause on hyväksyttävä kysymys, kun sitä käytetään saman- tai alempiarvoisille henkilöille. Mutta jos vastaanottaja on korkeammassa asemassa tai jos kysymyksen esittäjä haluaa osoittaa enemmän kunnioitusta, voi tapahtua useita muutoksia:

  1. Säännöllinen toisen persoonan pronomini 你 (nǐ; sinä) korvataan kunnioittavalla toisen persoonan pronominilla 您 (nín; sinä )
  2. Riippumaton kysymyspronomini 甚麼-什么 (shénme; mikä) jätetään pois
  3. Kunniaprefiksi 貴-贵 (guì; kunniallinen) lisätään 姓 (xìng; sukunimi) vastaanottajan korottamiseksi

  Siten syntyy lause 請問您貴姓？-请问您贵姓？(qǐng wèn nín guì xìng): ”Saanko kysyä kunnianarvoisaa sukunimeäsi?” on paljon kohteliaampi ja yleisemmin käytetty ihmisten keskuudessa muodollisissa tai huolellisissa tilanteissa.

  Alhaalla on kokoelma eräitä tunnetumpia kunniamerkkejä ja kohteliaita etuliitteitä ja suffikseja, joita on joskus käytetty kiinalaisessa leksikossa. Esitetyt ääntämykset ovat nykypäivän mandariinikiinan ääntämyksiä. Jos perinteisen ja yksinkertaistetun kiinan kirjoitustavat eroavat toisistaan, molemmat kirjoitustavat on merkitty pisteellä erotettuna ja perinteinen kirjoitustapa on ensin. Monet niistä vanhentuivat Qing-dynastian loputtua tai kulttuurivallankumouksen aikana, eikä niitä enää käytetä.

  Viittaaminen itseensä

  Viitattaessa itseensä tavallista pronominia ”minä” oli useimmissa tilanteissa vältettävä. Kun puhutellaan henkilöä tai henkilöitä, joilla on ylempi asema, oli käytettävä nöyrää muotoa ”minä”. Esimerkiksi palvelijat ja orjat eivät saaneet käyttää pronominia ”minä” puhuessaan herroilleen. Samaa sääntöä sovellettiin kuninkaallisten, valtion virkamiesten ja tavallisten ihmisten keskuudessa aseman ja aseman perusteella. Yhteiskunnallisesti henkilö voi viitata itseensä nöyrästi muodollisissa keskusteluissa ja tilaisuuksissa asemasta ja asemasta riippumatta osoittaakseen hyveellisyyttä ja valistuneisuutta. Alla on luettelo joistakin nöyristä korvikkeista, kun viitataan itseensä tai omaan perheeseensä tai omaisuuteensa.

  Itsensä vähättelevään nöyryyteen, rahvaan tai alemman statuksen omaavien ihmisten

  • 愚 (yú): Minä, ymmärtämätön
  • 鄙 (bǐ): Minä, alhainen/epäkoulutettu
  • 敝 (bì): Minä, hienostelematon
  • 卑 (bēi): Minä, alemmasta luokasta
  • 竊-窃 (qiè): Minä, joka en ilmoittanut sinulle asianmukaisesti
  • 僕-仆 (pú):
  • 婢 (bì):
  • 妾 (qiè): Minä, jalkavaimosi
  • 在下 (zàixià): Minä, joka olen sinua nöyrempi ja alempi
  • 小人 (xiăorén): Minä, vähäpätöinen (yleensä miespuolinen)
  • 小女 (xiăonǚ): Minä, merkityksetön ja naispuolinen
  • 草民/民女 (căomín/mínnǚ):
  • 奴才 (núcai): Minä, orjasi/palvelijasi (miespuolinen)
  • 奴婢 (núbì):
  • 奴家 (nújiā): Minä, vaimosi ja palvelijasi

  Kuninkaallinen perhe

  • 孤 (gū): Minä, valtakunnan hallitsija (lit. ”yksin” tai ”orpo”) – viittaa siihen, että perinnöllisen kuninkaan tai keisarin on määritelmällisesti oltava orpo. (Tosin historiassa on ollut poikkeuksia.)
  • 寡 (guǎ): Minä, valtakunnan hallitsija (sama kuin edellä)
  • 寡人 (guǎrén): Minä, valtakunnan hallitsija (sama kuin edellä)
  • 不穀-不谷 (bù gǔ):
  • 朕 (zhèn):
  • 本宫 (bĕngōng):
  • 哀家 (āijiā):
  • 臣妾 (chénqiè):
  • 兒臣-儿臣 (ĕrchén): Minä, sinun poikasi virkamies/subjekti

  Hallituksen ja armeijan virkamiehet

  • 臣 (chén): Minä, teidän alamaisenne (virkamiehet, jotka puhuttelevat itseään keisarin edessä, virallisessa kirjoituksessa merkin ”臣” tulisi olla kirjoitettuna puolet normaalia fonttikokoa suuremmalla fontilla nimen eteen. )
  • 下官 (xiàguān):
  • 末官 (mòguān): Minä, alempi virkamies
  • 小吏 (xiǎolì): Minä, pieni kirjuri / virkamies
  • 卑職-卑职 (bēizhí):
  • 末將-末将 (mòjiàng): Minä, alin kenraali (kenraalit puhuttelevat itseään esimiesten edessä)

  Kun korkea-arvoisempi henkilö puhuttelee alempiarvoista henkilöä tai yleisöä, etuliite ”本” auttaa vakuuttamaan ylemmyydentuntoa.

  • 本官 (běnguān): Minä, sinun esimiehesi
  • 本帥-本帅 (běnshuài): Minä, ylipäällikkö
  • 本將軍-将军 (běnjiāngjun): Minä, kenraali

  vanhimmat

  • 老~ (lǎo), vanha
    • 老朽 (lǎoxiǔ): Minä, joka olen vanha ja kykenemätön
    • 老夫 (lǎofū): Minä, joka olen vanha ja kunnioitettu
    • 老漢-老汉 (lǎohàn): Minä, joka olen vanha mies
    • 老拙 (lǎozhuó): Minä, joka olen vanha ja kömpelö
    • 老衲 (lǎonà): Minä, vanha munkki
    • 老身 (lǎoshēn): Minä, tämä vanha ruumis (itsestään puhuvalle naiselle)

  Oppineita tai uskonnollisia ammatteja

  • 小生 (xiǎoshēng):
  • 晚生 (wǎnshēng): Minä, joka olen syntynyt myöhemmin
  • 晚學-晚学 (wǎnxué): Minä, joka aloitin opiskelun myöhemmin
  • 不才 (bùcái): Minä, joka olen lahjaton
  • 不佞 (búnìng): Minä, joka olen lahjaton
  • 不肖 (búxiào): Minä, joka en kunnioittanut sinua
  • 晚輩-晚辈 (wǎnbèi):
  • 貧僧-贫僧 (pínsēng): Minä, köyhä munkki (buddhalainen)
  • 貧尼-贫尼 (pínní): Minä, köyhä nunna (buddhalainen)
  • 貧道-贫道 (píndào): Minä, köyhä pappi/pappi (daolainen)

  Puhujan oma perhe

  Joitakin seuraavista käytetään vielä nykyäänkin eri kiinan murteissa.

  • 家~ (jiā): etuliite vanhemmille perheenjäsenille (elossa oleville)
  • 先~ (xiān): etuliite vanhemmille perheenjäsenille (kuolleille)
  • 舍~ (shè): etuliite nuoremmille perheenjäsenille
  • 小~ (xiǎo): pieni
    • 小兒-小儿 (xiǎoér): Poikani, joka on pieni
    • 小女 (xiǎonǚ): Tyttäreni, joka on pieni
  • 内~ (nèi): etuliite, jolla viitataan omaan vaimoon – 内人，内子
  • 愚~ (yú): etuliite, jolla viitataan omaan itseen ja perheenjäseniin; 愚夫婦, 愚父子、愚兄弟 jne.
  • 犬子 (quǎnzǐ): Poikani, joka on verrattavissa koiranpentuun
  • 拙夫-拙夫 (zhuōfū): Mieheni, joka on alempiarvoinen
  • 拙荊-拙荆 (zhuōjīng): Vaimoni, joka on huonompi
  • 賤内-贱内 (jiànnèi): Se, joka on sisällä (eli vaimoni), joka on arvoton
  • 寒舍 (hánshè): kotini – kirjaimellisesti köyhä asuinpaikkani

  Toisten puhuttelu tai niihin viittaaminen

  Aivan kuten oli tärkeää käyttää nöyrää muotoa ”minä”, myös oikean muodon käyttäminen ”Sinä”-muodossa vaadittiin, jotta vältettäisiin adressaattien mahdollinen loukkaaminen. Esimerkiksi samaan tapaan kuin ”Teidän Majesteettinne” käsite ja käyttö brittiläisessä hovissa, kukaan ei saanut käyttää tavallista pronominia ”Te” keisarin puhutteluun. Sama hierarkkisia puhetapoja ja etikettiä koskeva käsite ulottui kaikkiin asemiin ja asemiin kuuluviin ihmisiin. Usein suoran pronominin ”Te” sijasta käytettiin vastaanottajan titteliä tai ammattia. Alla on esimerkkejä toisen persoonan pronominien ”Sinä” tai ”Sinun ~” asianmukaisista korvikkeista.

  Keisarit

  • 萬歲-万岁 (wànsuì): Sinä, kymmenentuhannen vuoden ikäinen. Tässä ”kymmenentuhatta” on merkki suuresta määrästä, aivan kuten ”miljoonaa” käytetään kuvaannollisesti englannissa. ”Vuodet” viittaa tässä nimenomaan ”ikävuosiin.”
  • 萬歲爺-万岁爷 (wànsuìyé): Sinä, kymmenen tuhannen vuoden herra
  • 聖~-圣~ (shèng): pyhä, pyhä
    • 聖上-圣上 (shèngshàng): Sinä, pyhä korkealla
    • 聖駕-圣驾 (shèngjià): Sinä, pyhä kulkue
  • 天子 (tiānzǐ):
  • 陛下 (bìxià); kirjaimellisesti ”seremoniallisen ramppisi alla”; käytetään puhuteltaessa keisaria suoraan;
  • 龍~-龙~ (lóng): kirjaimellisesti ”lohikäärme”, käytetään etuliitteenä, esim.:
    • 龍體-龙体 (lóngtǐ): lohikäärmeen ruumis (keisarin ruumis, terveys)
    • 龍顏-龙颜 (lóngyán): lohikäärmeen kasvot (keisarin kasvot, mieliala)

  Tärkeät ihmiset

  • 殿下 (diànxià): kirjaimellisesti ”palatsisi alla”; keisarillisen suvun jäsenille
  • 王爺-王爺-王爷 (wángyé): Sinä, ruhtinaallinen herra; kuninkaille ja ruhtinaille
  • 爵爺-爵爷 (juĕyé): Sinä, jalo herra; herttuoille, markiiseille, kreiville, varakreiveille ja paroneille
  • 麾下 (huīxià); kirjaimellisesti ”lippusi alla”; kenraaleille
  • 卿 (qīng): kirjaimellisesti ”virkailija”; kuninkaallisen perheen puhuttelu virkamiehille
  • 節下-节下-节下 (jiéxià): kirjaimellisesti ”seremoniallisen lippunne alla”; suurlähettiläille

  Nykyisin käytetään yleisesti seuraavia.

  • 閣下-阁下 (géxià): kirjaimellisesti ”paviljonkisi alla”; tärkeille henkilöille
  • 前輩-前辈 (qiánbèi): kirjaimellisesti ”te, jotka kuulutte vanhempaan sukupolveen”
  • 同志 (tóngzhì): kirjaimellisesti ”sinä, joka jaat kanssani saman kunnianhimon”; toveri, jota Kiinan kansallispuolueen ja Kiinan kommunistisen puolueen puolueet käyttävät puhuttelemaan samaan vakaumukseen kuuluvia tovereitaan; myös jotkut Kiinan kansantasavallan vanhemmat kansalaiset käyttävät puhuttelemaan tuntemattomia. Nykyään kuitenkin nuorempien ja urbaanien kiinalaisten keskuudessa 同志:llä on selviä merkityksiä homoseksuaalisuudesta (ei kuitenkaan välttämättä halventavalla tavalla, sillä homoyhteisö on ottanut sen käyttöönsä, ja se vastaa siten enemmän englanninkielistä termiä queer kuin faggot).
  • Nimikkeillä:
    • 先生 (xiānshēng): Mister
    • 小姐/姑娘 (xiăojiě)/(gūniang): Neiti
      • Siaojie-sanan käyttö on tabu joissakin osissa Kiinaa, koska se voi viitata prostituoituihin. Suzhoussa 小姐 korvataan sanalla ”丫頭-丫头”, jota puolestaan pidetään loukkaavana muualla Kiinassa, koska siellä sillä viitataan ”tyhmään tyttöön”.
    • 女士 (nǚshì): Madam
    • 夫人 (fūrén): Rouva
    • 博士 (bóshì): Tohtori (tohtori)
    • 醫生-医生 (yīshēng) tai 大夫 (dàifū, vain Manner-Kiina): Lääkäri
    • 老師-老师 (lǎoshī): Opettaja
      • Käyttö puhutella jotakuta opettajaksi on kehittynyt kohteliaaksi viittaukseksi koulutettuun henkilöön eikä merkiksi siitä, että henkilö todella on opettaja.
    • 師父-师父 (shīfù) tai 法師-法师 (fǎshī):
    • 修士 (xīushì):
    • 神父 (shénfù):
    • 執士-执士 (zhíshì):
    • 牧師-牧师 (mùshī):
    • 主教 (zhǔjiào): Piispa (kristitty)
    • 師父-师父 (shīfù) tai 法師-法师 (fǎshī):
    • 仙姑 (xiāngū) tai 道姑 (dàogū): Papitar (daolainen)
    • 道長-道长 (dàozhăng):
    • 爵士 (juéshì): Sir (ritarikunta)
    • 圣-聖 (shèng): pyhyyttä osoittava etuliite; pyhimykset

  vastaanottajan perheenjäsenet

  Nykyisin käytössä ovat myös seuraavat:

  • 令~ (lìng): Kaunis
    • 令尊 (lìngzūn) tai 令尊翁 (lìngzūnwēng): kaunis ja kunnioittava (ts. isäsi)
    • 令堂 (lìngtáng) tai 令壽堂 (lìngshòutáng): kaunis ja arvokas (ts. äitisi)
    • 令閫-令阃 (lìngkǔn): kaunis ovi naisen huoneeseen (ts. vaimosi)
    • 令兄 (lìngxiōng): kaunis isoveli (veljesi)
    • 令郎 (lìngláng) tai 令公子 (lìnggōngzǐ): Kaunis nuori herra (poikasi)
    • 令愛(tai 令嬡)-令爱(tai 令嫒) (lìng’ài):
    • 令千金 (lìngqiānjīn): tuhannen kullan kaunis (tyttäresi)
  • 尊~ (zūn): Kunnioittava
    • 尊上 (zūnshàng): Kunnioittava edellä (isäsi)
    • 尊公 (zūngōng), 尊君 (zūnjūn), 尊府 (zūnfǔ): Kunnioittava herra (isäsi)
    • 尊堂 (zūntáng): Kunnioittava ja arvokas (äitisi)
    • 尊親-尊亲 (zūnqīn): Kunnioittava sukulainen (sukulaisesi)
    • 尊駕-尊驾 (zūnjià): Kunnioittava kulkue (sinä, vieras)
  • 賢~-贤~ (xián): hyveellinen
    • 賢喬梓-贤乔梓: Te (isä ja poika)
    • 賢伉儷-贤伉俪: Te (aviomies ja vaimo)
    • 賢昆仲: Te (veljet)
    • 賢昆玉: te (sisaret)

  Oma perhe

  • 賢~-贤~ (xián): hyveelliset
    • 賢妻-贤妻 (xiánqī): sinä, arvostettu veljenpoikani
  • 夫人 (fūrén): sinä, vaimoni
  • 夫君 (fūjūn): sinä, aviomieheni
  • 郎君 (lángjūn): sinä, aviomieheni
  • 官人 (guānrén):
  • 相公 (xiànggōng): sinä, mieheni (vanhentunut: viittaa nykyään miesprostituoituun)
  • 仁兄 (rénxiōng): sinä, kiltti isoveljeni
  • 愛~ 爱~ (ài): etuliite rakastetuille perheenjäsenille, esim.g. 愛妻，愛姬，愛妾，愛郎

  Ystävät

  • 賢~-贤~-贤~ (xián): hyveellinen (nuoremmille)
    • 賢家-贤家 (xiánjiā): hyveellinen talo (i.eli sinä)
    • 賢郎-贤郎 (xiánláng): hyveellinen nuori mies (i.e. poikasi)
    • 賢弟-贤弟 (xiándì): hyveellinen nuorempi veli (joko puhuttelemalla omaa nuorempaa veljeä tai viittaamalla kuulijan nuorempaan veljeen)
  • 仁~ (rén):
    • 仁兄 (rénxiōng): Sinä, kiltti isoveli (vanhempi miespuolinen ystävä)
    • 仁公 (réngōng):

  Vanhemmat tai edesmenneet

  • 丈~ (zhàng): etuliite vanhuksille
  • 太~ (tài), 大~ (dà ): etuliite vanhuksille
    • 太后 (tàihòu): Leskikeisarinna
    • 太父 (tàifǔ): isoisä
    • 太母 (tàimǔ): isoäiti

Kuollut

• 先~ (xiān): etuliite kuolleille vanhuksille
  • 先帝 (xiāndì): kuollut keisari
  • 先考 (xiānkǎo), 先父 (xiān fǔ): (xiāncí), 先妣 (xiān bǐ): kuollut äiti
  • 先慈 (xiān bǐ): kuollut äiti
  • 先賢-先贤 (xiānxián): dead knowledgeable person
• 亡~ (wáng): etuliite kuolleille nuoremmille ihmisille; 亡弟(kuollut veli), 亡兒 (kuollut lapsi) jne.

Hengellisissä tauluissa ja hautakivissä esiintyy yleisesti seuraavia.

• 顯考-显考 (xiǎnkǎo): kunniallinen edesmennyt isä
• 顯妣-显妣-妣 (xiǎnbǐ): Kunniallinen edesmennyt äiti

Vieraat tai sosiaaliset kohtaamiset

• 貴~-贵~ (guì) – kunniallinen (edelleen käytössä)
  • 貴子弟-贵子弟-贵子弟 (guìzǐdì): poikasi
  • 貴家長-贵家长 (gùijiāzhǎng): vanhempasi (vanhempasi)
  • 貴公司-贵公司 (guìgōngsī), 貴寶號 (guìbǎohào): yrityksesi
  • 貴國-贵国 (guìguó): maasi
  • 貴姓-贵姓 (guìxìng): sukunimesi
  • 貴庚-贵庚 (guìgēng): ikäsi (esim.g., 敢問貴庚幾何?-敢问贵庚几何? ”Saanko kysyä, kuinka vanha olet?”)
• 寶~-宝~ (bǎo) – arvokas, arvokas
  • (貴)寶號 (bǎohào): arvokas liiketoimintasi
• 相公 (xiànggōng): puhuttelutermi kenelle tahansa nuorelle herrasmiehelle (vanhentunut: viittaa nykyään miesprostituoituun, tilaisuudesta riippuen )
• 府上 (fǔshàng):
• 貴府 (guìfǔ): ylhäinen asuinpaikkasi

Muut etuliitteet ja suffiksit

• 阿~ (ā): intiimi etuliite; esimerkiksi: 阿伯，阿妹，阿哥，阿爸
• 本~ (bĕn): etuliite. tämä (henkilö, organisaatio)
• 為~-为~ (wéi): etuliite. Minä
• 敝~ (bì): etuliite. minun, meidän; esimerkiksi: 敝校，敝人
• ~君 (jūn): miespuoliselle ystävälle tai arvostetulle henkilölle
• ~姬 (jī), 姑娘 (gūniang): naispuoliselle ystävälle, neitokaiselle
• ~郎 (láng): läheiselle miespuoliselle ystävälle tai aviomiehelle
• ~子 (zǐ), 夫子 (fūzǐ): viisaalle miehelle
• ~兄 (xiōng): ystävälle
• ~公 (gōng): arvostetulle henkilölle
• ~足下 (zúxià): ystävälleni (käytetään kirjeissä)
• ~先生 (xiānshēng): jollekin ammatissa toimivalle henkilölle
• ~前輩-前辈-前辈 (qiánbeì):
• ~大人 (dàren): korkeammalle virkamiehelle
• ~氏 (shì): suffiksi sukunimen jälkeen puhuttelemaan jotakuta, joka ei ole henkilökohtainen tuttu.
• ~兒-儿 (ér): nuorelle henkilölle
• ~哥 (gē): vanhemmalle miespuoliselle ystävälle tai sukulaiselle
• ~弟 (dì): nuoremmalle miespuoliselle ystävälle tai sukulaiselle
• ~姐 (jiĕ): vanhemmalle naispuoliselle ystävälle tai sukulaiselle
• ~妹 (mèi): nuoremmalle naispuoliselle ystävälle tai sukulaiselle

Tervehdykset

Tervehdystä käytetään puheen tai kirjeen alussa puhuttelemaan kuulijoita tai vastaanottajia. Englannin kielessä tervehdykset ovat yleensä muotoa ”Dear…”. Kiinan kielessä on kuitenkin useampia variaatioita tervehdyksestä, joita käytetään eri tilanteissa. Tässä muutama esimerkki nykykiinaksi:

• 親愛的…-亲爱的… (qīn’aì de):
• 尊敬的… (zūnjjìng de): Kunnioitettu …
• 敬愛的…-敬爱的… (jìng’aì de): Arvoisa arvostettu …

Pejoratiivinen slangi

Kiinassa on jo vuosia ollut tapana puhutella itseään puhekielessä käyttämällä näitä pronomineja ”minä” sijasta osoittaakseen halveksuntaa kuulijaa kohtaan, vakuuttaakseen omaa ylivertaisuuttaan tai kiusoitellessaan:

• 老子 (Laozi, ei sekoitettava filosofin Laoziin, joka on kirjoitettu samalla tavalla):
• 爺-爷 (Ye): Minä, teidän herranne. Käytetään osissa Pohjois-Kiinaa
• 恁爸 (Hokkien: lín-pē): Minä, isäsi (viittaa itseensä ylempänä).

Käytettäessä vähemmän tunnettuun henkilöön tai virallisissa tilaisuuksissa molempia termejä pidetään uskomattoman epäkohteliaina, ja niitä käytetään yleensä tarkoituksella häpäisemään vastaanottajaa; läheisten ystävien kesken puhuttaessa asiasta ei kuitenkaan ole niin suurta haittaa, vaikka jotkut ystävätkin saattavat silti loukkaantua niiden käytöstä.

Katso myös

• Kiinalaiset tittelit
• Kiinalaiset pronominit