Labyrinttikala on kala, jolla on erityinen labyrintiksi kutsuttu elin, jonka avulla kala voi hengittää ilmaa veden pinnalta. Hetkinen, kalat elävät vedessä, joten miksi kala tarvitsisi elimen hengittääkseen ilmaa? Vastaus löytyy elinympäristöstä. Jotkut kalat elävät paikoissa, joissa veden happipitoisuus on tai voi olla hyvin alhainen. Tällaisissa elinympäristöissä eläville kaloille labyrinttielimen omistaminen merkitsee selviytymisen ja kuoleman välistä eroa.
Labyrinttielin
On varsin tavallista nähdä labyrinttikalan nousevan akvaarion yläosaan ja nielevän ilmaa veden pinnalta. Ilma pakotetaan labyrinttielimeen, jotta happi pääsee imeytymään.
Labyrinttielimessä on monia pieniä sokkelomaisia osastoja, jotka koostuvat ohuista luisista levyistä, joita kutsutaan lamelleiksi. Lamelleja peittävät erittäin ohuet kalvot, niin ohuet, että happi pääsee läpi. Kalvojen sisällä oleva veri imee happea ja kuljettaa sitä koko elimistöön.
Jos labyrinttikala joutuu vähäiseen tai jopa olemattomaan veteen, se voi pysyä hengissä melko pitkään, kunhan se pysyy kosteana. Hätätapauksessa jotkut labyrinttikalat pystyvät ryömimään ryömimällä maata pitkin toiseen vesistöön. Yksi labyrinttikala, kiipeilevä ahven, pystyy jopa kiipeilemään puihin.
Kiinnostava piirre on se, että kalat eivät synny täysin toimivalla labyrinttielimellä. Sen sijaan labyrinttielin kehittyy vähitellen kalan kypsyessä. Lopulta labyrintti kehittyy niin pitkälle, että se voi palvella tarkoitustaan.
Interressantti on se, että täysikasvuisina useimmat labyrinttikalat tarvitsevat osan hapesta labyrinttielimestään. Tämä johtuu siitä, että monilla lajeilla ei ole riittävää kidusten toimintaa, joka tukisi täysin niiden hapentarvetta. Sen sijaan niiden on täydennettävä hapensaantia labyrintin avulla. Joillakin labyrinttikalalajeilla tehdyt testit ovat osoittaneet, että jos ne eivät pääse pinnalle haukkaamaan ilmaa, ne kuolevat.
Kuplapesät
Monet labyrinttikalat ovat myös kuplapesien rakentajia. Lajin urokset puhaltavat kuplia, jotka tarttuvat yhteen muodostaen pesän veden pinnalle. Pesän koko ja paksuus vaihtelee kalakohtaisesti sen rakentavan uroksen mieltymysten mukaan. Vaikka pesän tarkoitus on kutu, ei ole epätavallista, että uros rakentaa taidokkaan pesän, vaikka akvaariossa ei ole naarasta.
Elinympäristön muutokset, toisen kalan lisääminen tai muutokset ilmanpaineessa ovat kaikki mahdollisia laukaisevia tekijöitä pesänrakennuskäyttäytymiseen. Jos yksinäinen uros rakentaa kuplapesän, se on yleensä merkki siitä, että se viihtyy elinympäristössään, joten älä ole huolissasi, jos Bettasi rakentaa pesän. Se on merkki siitä, että se viihtyy kodissaan.
Kuplapesiä rakentavissa lajeissa uros vartioi pesää, kun munat on laskettu. Se myös puolustaa ja hoitaa poikasia niiden kasvaessa. Se hakee nopeasti takaisin liian kauas eksyneet poikaset ja sylkee ne takaisin pesän turvaan.
Nopeasti liikkuva vesi vaikeuttaa kuplapesän rakentamista ja ylläpitoa. Tästä syystä useimmat labyrinttikalat suosivat matalaa virtausta. Ne suosivat myös lämmintä, hieman hapanta ja pehmeää vettä.
Labyrinttikalalajit
Labyrinttikaloja on yli kuusi tusinaa lajia, jotka kuuluvat perheeseen nimeltä Anabantoidei. Bettat ja gouramit muodostavat leijonanosan labyrinttikalalajeista. Labyrinttikalat ovat kotoisin Afrikasta ja Kaakkois-Aasiasta, ja ne elävät alueilla, joilla korkea lämpötila ja matala veden syvyys johtavat veden alhaiseen hapen kyllästymiseen.
Suosittuja labyrinttikalalajeja, joita voi löytyä myytävänä eläinkaupoista, ovat mm:
- Betta (Betta splendens)
- Sinigurami (Trichogaster trichopterus)
- Suklaagurami (Sphaerichthys osphormenoides)
- Kerroskurami (Trichopsis vittata)
- Kääpiökurami (Colisa lalia)
- Jättikurami (Osphronemus goramy)
- Hunajakurami (Trichogaster chuna)
- Pusukurami (Helostoma temminckii)
- Kuunvalokurami (Trichogaster microlepis)
- Paratiisikala (Macropodus opercularis)
- Päärynäkurami. (Trichogaster leery)
- Pulverinsininen gurami
- Käärmeennahkainen gurami (Trichopodus pectoralis)
- Häikäisevä gurami (Trichopsis pumila)
- Kolmen kalan kalatTäplägurami (Trichogaster trichopterus)