HISTORIA
6-vuotias tyttö tuodaan ihotautilääkärin vastaanotolle useiden ongelmien arviointia varten: ”Kuiva iho”, joka on ollut olemassa syntymästä lähtien, sekä uudet ”kuopat”, jotka hänen perheensä on havainnut viime aikoina. Hänen ihostaan on muitakin kysymyksiä, jotka liittyvät lähinnä sen herkkyyteen (jota kuvaa ylireagointi hyttysen puremiin) ja siihen, onko sillä yhteyttä ruoka-aineallergiaan.
Tyttö on käynyt allergialääkärillä, joka määräsi testejä, joissa paljastui herkkyys ilmassa oleville allergeeneille (esim. pölylle, siitepölylle, homeelle). Allergologi kuitenkin vakuutti potilaalle ja hänen perheelleen, ettei millään näistä ole yhteyttä hänen ihovaivoihinsa.
Lapsen kahdella vanhemmalla sisaruksella on samanlaisia iho-ongelmia, ja toisella on myös astma. Kaikilla kolmella oli imeväisiässä kauheita vaippaihottumia.
Vanhemmat, jotka molemmat olivat lapsina allergisia, pohtivat, onko heidän lastensa iho-ongelmien ja stressin välillä yhteyttä. He ovat huomanneet kutinan ja raapimisen pahenevan ahdistuksen tai jännityksen lisääntyessä.
TUTKIMUS
Lapsella on erittäin kuiva iho koko vartalollaan, mutta erityisesti raajoissa. Hänen kämmenissään on liikaa juonteita. Hänen ihollaan olevat ”kuopat” ovat laajalle levinneitä ja kiinteitä, ja niiden halkaisija on keskimäärin 1-1,5 mm. Useissa niistä on napamaiset keskukset.
Hänen silmänympärysihonsa on tumma, hieman hilseilevä ja turvonnut, erityisesti silmien alapuolella, jonne turvotus on synnyttänyt ylimääräisiä juonteita.
Himmeä mutta selvä poikittainen valkoinen viiva näkyy hänen nenässään. Useissa kynsissä on poikittaisia harjanteita.
KESKUSTELU
Tämä lapsi ja hänen perheensä voisivat toimia kävelevinä oppikirjoina erittäin yleisestä diagnoosista: atooppisesta dermatiitista (AD), johon liittyy joukko iho-ongelmia yhdistettynä allergiseen rakenteeseen.
Suurimpiin diagnostisiin kriteereihin kuuluvat matala kynnys kutinaan, omakohtainen ja/tai suvussa esiintyvä ekseema ja atopia sekä krooninen tai kroonisesti uusiutuva ekseemaattinen ihottuma, jota esiintyy tyypillisissä jakaumissa (lapsilla kasvot ja ojennuspinnat, vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla taivutuspinnat).
Pienempiä diagnostisia kriteerejä on ainakin 23, ja niihin kuuluvat useat potilaspotilaamme oireet: Dennie-Morganin poimut, kuiva iho (kseroosi), ongelmien alkaminen varhain elämässä, alttius ihoinfektioille, kuten molluscumille, periorbitaalinen tummuus (ns. allerginen kiilto), kämmenten hyperlineaarisuus ja nenän poikittainen poikkipintainen rypytys nenän ylempien kahden kolmanneksen ja alemman kolmanneksen välissä, joka on syntynyt vuosien tottumuksellisesta ylöspäin suuntautuvasta hankauksesta. Hänen vanhempiensa havainto siitä, että stressi pahentaa ongelmaa, on vielä yksi vahvistava havainto.
On tärkeää huomata, että tämän kaltaisissa perheissä kaikki lapset eivät koe allergisia ja iho-ongelmia täysimääräisesti. Ei ole ollenkaan epätavallista, että esimerkiksi yhdellä lapsella on kuiva, herkkä iho eikä mitään ilmeisiä allergisia ilmiöitä, kun taas sisaruksella saattaa olla minimaalisia iho-ongelmia mutta suuria ongelmia astman ja kausiallergioiden kanssa. Ei ole ihme, että perheet ovat usein melko hämmentyneitä, varsinkin kun hyvää tarkoittavat lääkärit ja perheenjäsenet kertovat heille ristiriitaisia asioita.
Meille lääkäreille on ratkaisevan tärkeää, että meillä lääkärinä on tarkka käsitys siitä, miten äärimmäisen yleinen atooppinen ihottuma ja sen lukemattomat ilmenemismuodot ovat. Tästä ongelmasta kärsii jo ainakin 15 prosenttia väestöstä jossakin määrin, ja sen esiintyvyys kasvaa nopeasti maailmanlaajuisesti, pääasiassa suhteellisen varakkaiden keskuudessa.
AD:n geneettisistä ja fysiologisista perusteista on tehty paljon tutkimusta, mutta nämä kysymykset eivät ole vielä läheskään ratkaistu. Tiedämme kuitenkin, että AD-potilailla on kaksi perusongelmaa: Ensinnäkin heidän ihonsa on liian ohut ja kuiva toimiakseen tehokkaana esteenä. Toiseksi heidän immuunivasteensa on häiriintynyt ja ylireagoiva monille allergeeneille, jotka ovat meille muille vähäisiä ongelmia. Erään teorian mukaan ohut iho on se, jonka ansiosta antigeenit pääsevät tunkeutumaan ja laukaisemaan häiriintyneen immuunivasteen.
Joka tapauksessa on tärkeää pystyä tunnistamaan tämä yleinen sairaus ja pystyä valistamaan potilaita ja vanhempia. On korostettava ongelman perinnöllisyyttä, sillä ilmenemismuodot todennäköisesti jatkuvat (muodossa tai toisessa) kaikista hoitoyrityksistä huolimatta. Nämä ovat keskeisiä tietoja, joita ilman potilaat ja vanhemmat murehtivat turhaan vääristä asioista (usein syyllistetään ruokaa, vaikka se ei lähes koskaan ole syy) ja laiminlyövät mahdollisesti tehokkaat toimenpiteet, joihin voitaisiin ryhtyä.
TOIMENPITEET
– Dennie-Morganin poimut edustavat yhtä monista vähäisistä atooppisen dermatiitin (AD) diagnostisista kriteereistä.
– AD:n laajalle levinnyttä luonnetta on vaikea liioitella, sekä siksi, että se koskettaa niin monia ihmisiä (vähintään 15 % väestöstä), että siksi, että sillä on monenlaisia ilmenemismuotoja (esim. kuiva ja/tai herkkä iho, ekseema, nokkosihottuma, astma).