Dr. Lillian Moller Gilbreth (1878-1972) syntyi Oaklandissa, Kaliforniassa. Hän oli toinen kymmenestä lapsesta. Hän kävi Oaklandin lukion, josta hän valmistui vuonna 1896. Hän valmistui Kalifornian yliopistosta vuonna 1900 ja väitteli tohtoriksi Brownin yliopistosta vuonna 1915. Hänellä on 22 kunniakirjaa muun muassa Princetonin, Brownin ja Michiganin kouluista.
Tohtori Gilbreth, SWE:n kunniajäsen, oli yleisölle tuttu vaimo ja äiti kirjoista ja elokuvista Cheaper by the Dozen (hän oli 12 lapsen äiti) ja Belles on Their Toes. Hän avioitui Frank Bunker Gilbrethin kanssa vuonna 1904 ja teki tämän kanssa yhteistyötä ajan ja liikkeen tutkimuksen pioneereina. Lillian Gilbreth yhdisti insinöörin, psykologin, vaimon ja äidin näkökulmat; hän auttoi teollisuusinsinöörejä näkemään työn psykologisten ulottuvuuksien merkityksen. Hänestä tuli ensimmäinen amerikkalainen insinööri, joka loi psykologian ja tieteellisen johtamisen synteesin.
Miehensä kuoleman jälkeen tohtori Gilbreth rakensi Gilbreth, Inc:stä yhden alan arvostetuimmista teollisuustekniikan ja liikkeenjohdon konsulttiyrityksistä. Hän oli aktiivinen American Society of Mechanical Engineersin (ASME) jäsen sekä professori ja kansainvälinen luennoitsija. Vuonna 1954 tohtori Gilbreth oli ensimmäinen nainen, joka sai Washington Award -palkinnon. Tämän palkinnon antaa vuosittain (vuodesta 1916 lähtien) joukko insinöörijärjestöjä ”saavutuksista, jotka edistävät ihmiskunnan onnellisuutta, mukavuutta ja hyvinvointia”
Vuonna 1965 hänestä tuli ensimmäinen nainen, joka valittiin National Academy of Engineeringiin. Seuraavana vuonna Yhdysvaltain presidentti myönsi tohtori Gilbrethille Hoover-mitalin merkittävistä julkisista palveluista. Vuonna 1984 Yhdysvaltain postilaitos valitsi tohtori Gilbrethin insinöörikunnan edustajaksi Great American -postimerkkisarjaan. Hän toimi presidenttien Hooverin, Rooseveltin, Eisenhowerin, Kennedyn ja Johnsonin neuvonantajana siviilipuolustukseen, sotatuotantoon ja fyysisesti vammaisten kuntoutukseen liittyvissä asioissa. Hänellä ja hänen aviomiehellään Frankilla on pysyvä näyttely Smithsonian National Museum of American History -museossa, ja hänen muotokuvansa on esillä National Portrait Gallery -museossa.
Gilbreth liittyi partiotyttöjärjestöön neuvonantajana vuonna 1929, ja hänestä tuli myöhemmin järjestön johtokunnan jäsen, ja hän pysyi järjestössä aktiivisena yli kaksikymmentä vuotta. Hänen kykynsä yhdistää ura ja perhe johti siihen, että California Monthly -lehti kutsui häntä vuonna 1944 ”neroksi elämäntaiteessa.”