Valon ja pimeyden symbolinen merkitys on keskeisessä asemassa romaanissa Pimeyden sydän. Jos yritämme nähdä valon merkityksen, se tarkoittaa kirkkautta, tietoa, kyvykkyyttä kaikilla aloilla, elämää, täydellisyyttä jne. ja pimeys taas viittaa pimeyteen, lukutaidottomuuteen, kuolemaan, tietämättömyyteen, kyvyttömyyteen jne. näitä molempia näkökohtia sovelletaan hyvin symbolisesti läpi romaanin. Toisin sanoen koko romaani liikkuu valon ja pimeyden symbolisten aspektien suhteen välillä.
Joseph Conrad (1857-1924)
Romaanin hyvin lyhyt ja yksinkertainen tarina on se, että Marlow, joka luulee omistavansa valon, lähettää edustajakandidaattinsa Kurtzin jakamaan valoa niin sanottuun pimeään paikkaan, Afrikkaan, eri tavoin. Marlow’n ja Kurtzin näkemyksen mukaan afrikkalaiset ovat pimeydessä. Mutta todellisuus kääntyy toiseen suuntaan. Romaanin lopussa sanotaan epäsuorasti, että itse asiassa pimeys on niin sanotun sivistyneen valkoisen miehen hallussa. Epäinhimillinen, petollinen ja itsekäs Kurtz ja Marlow ovat pimeyden pääasiallinen lähde Afrikan maassa. He ovat häirinneet alkuasukkaiden yksinäisyyttä, heidän kulttuurinsa on tehty epäpuhtaaksi ja heidän elämäntapansa on alennettu pimeydeksi valkoisten häirinnän vuoksi. Pimeyden olemassaolo on hohtavan sivistyksen ytimessä.
Kurtzin ja Marlow’n mukaan he ovat sivistymättömiä, epäinhimillisiä. Niinpä he sanovat haluavansa antaa valoa kaikille tietämättömyydessä eläville afrikkalaisille. He haluavat sivistää heitä, kouluttaa heitä. Mutta todellisuudessa he yrittävät pitää heidät hallinnassaan. Taloudelliset tuotantovälineet ovat heidän hallussaan. Sosiaalinen asema, poliittinen valta ovat kaikki niin sanottujen valon riivaamien ihmisten hallinnassa.
Romaanissa on niin paljon pimeyden mielikuvia, esim. ennen kuin Marlow alkaa puhua, aurinko laskee ja joen yllä roikkuu tummia pilviä, neulova nainen istuu pimeyden oven ulkopuolella neuloen mustaa villaa, Marlow kuvailee laivatovereilleen, että Kurtz kuuluu pimeyden valtaan jne. Koko romaani on täynnä valon ja pimeyden symboliikkaa. Kaikki päähenkilöt kuvaavat pimeyden huonoja puolia ja valon valoisaa polkua. Mutta mittapuuna on se, että ne, jotka ovat puhuneet enemmän pimeyden ongelman ratkaisemisesta, ovat pimeyden hyvin syvän sumun peitossa. On helppo sanoa, että Marlow’lla on pimeyden sydän, Kurtzilla on pimeyden sydän, mutta molemmat sanovat, että kaikki afrikkalaiset elävät pimeydessä. Näin romaanin koko juonirakenne liikkuu valon ja pimeyden symbolisen merkityksen ympärillä. Marlow ja Kurtz tyrkyttävät pimeyttä enemmän afrikkalaisille sanomalla, että he haluavat antaa heille valoa. Kaikki puhuvat valon löytämisestä, mutta omistavat vain pimeyttä. Sen välillä, mitä Marlow ja Kurtz sanovat, ja sen välillä, mitä he todellisuudessa tekevät, on hyvin suuri ero. Tässä mielessä valon ja pimeyden symboliikalla on keskeinen rooli Conradin romaanin Pimeyden sydän tulkinnassa.